Ihmismieltä on kiehtonut ja pelottanut – kautta aikojen – selittämättömät ja yliluonnolliset tapahtumat. Henkimaailman edustajat, ufot, elävät kuolleet, vampyyrit ja muut hirviöt, sekä maallisemmat sarjamurhaajat ja psykopaatit ovat ruokkineet mielikuvitusta jo vuosisatojen ajan.
Kun elokuvaus keksittiin, ensimmäiset kauhuelokuvat Nosferatu ja Tri Caligarin Kabinetti valmistuivat jo 1920-luvulla.
Mediatekniikan kehittyessä nykyiseen tilaansa, on elokuvien harrastus muuttunut elokuvateatteriin menemisestä yhä enemmän kotisohvalla tapahtuvaksi netin videovuokraamojen selailemiseksi. Samalla elokuvaharrastus on muuttunut huomattavasti halvemmaksi, kun suoratoistopalveluissa voi kuukausimaksulla katsella rajattomasti elokuvia. Näitä palveluita voi käyttää missä tahansa ja millä tahansa laitteella, kuten pc:llä, imacilla tabletilla tai puhelimella.
Kauhun genre on valtava, ja seuraavassa esitellään muutama 1960 – 1980 luvun merkittävin ja mieleenpainuvin elokuvia, jotka ehdottomasti kannattaa katsoa. Tuolloin eivät erikoistehosteet olleet vielä kummoisia, joten kauhu saatiin aikaan erinomaisilla käsikirjoituksilla.
Rosemaryn painajainen 1968
Roman Polanskin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Rosemaryn painajainen perustuu Ira Levinin samannimiseen kirjaan. Vastanaineet Rosemary (Mia Farrow) ja ja hänen miehensä ostavat asunnon, jossa on aiemmin asunut erikoista väkeä ja tapahtunut outoja asioita. Rosemary näkee kummallisen unen, ja huomaa pian olevansa raskaana. Naapurissa asuu vanha pariskunta, joka on oudon tungetteleva, ja heidän neuvostaan Rosemary vaihtaa synnytyslääkäriään. Hän kärsii kovista kivuista ja himoitsee raakaa lihaa. Elokuvan jännitys nousee huippuunsa, vaikka elokuvassa ei oikeastaan ole lainkaan väkivaltaa. Loppukohtaus on ehkä yksi sävähdyttävimpiä kauhugenressä.
Manaaja 1973
Manaaja kertoo yksinhuoltajaäidistä, jonka tyttären Reganin riivaa demoni Pazuzu. Aluksi oireet ilmenevät rivona kielenkäyttönä ja sängyn tärinänä. Pian päästään kuitenkin jo aivan toiselle tasolle, ja paikalle kutsutaan manaaja isä Merrin ja häntä avustamaan jesuiittapappi isä Karras.
Harva elokuva on ollut niin pelottava ja tajunnan räjäyttävä kuin Manaaja. Elokuva jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa, ja etenkin sen tunnelma on aivan omaa laatuaan. Elokuva on myös loistava tutkielma pahuudesta ja siitä, miten jokaisella elokuvan henkilöllä on omat “demoninsa”, jotka hän joutuu Regan-tytön kautta kohtaamaan.
Tappajahai 1975
Tuskin mikään elokuva koskaan on tyhjentänyt meriä, järviä ja jopa uima-altaita uimareista niin tehokkaasti kuin Tappajahai. Tämä Steven Spielbergin ohjaama elokuva alkaa, kun nuori nainen kuutamouinnilla temmataan veden alle. Seuraavana aamuna osia hänestä ajautuu rantaan, ja Amityn poliisipäällikkö Martin Brody päättelee hänen joutuneen hain hampaisiin. Kaupunki on riippuvainen rantalomailijoista, joten rantoja ei pormestarin määräyksestä suljeta.
Uusia uhreja tulee useampia, ja lopulta poliisipäällikkö lähtee paikallisen merentutkijan ja kalastajan kanssa jahtaamaan haita. Ensimmäisen kerran hai nousee vedestä näkyville Brodyn edessä, kun hän heittelee syöttikaloja mereen, ja käy ilmi, että se on valtava. Loppukohtaus on huikea, ja vaikka tuolloin erikoistehosteet olivat lapsenkengissään, on hai aivan riittävän aidon ja pelottavan näköinen ja kokoinen.
Evil Dead 1981
Viisi nuorta lähtee syrjäiselle seudulle mökkireissulle. Mökin lattialuukun alta löytyvät nauhuri, Necronomicon-kirja, haulikko ja veitsi. Heidän kuunnellessaan nauhurissa olevaa äänitettä, sieltä alkaa yllättäen kuulua manaamista, ja sumerilaisen demonin henki alkaa nousta esiin. Yksi tytöistä menee ulos ja metsässä puut heräävät henkiin ja hyökkäävät hänen kimppuunsa.
Nuoret yrittävät lähteä karkuun, mutta silta on poikki. Myöhemmin yöllä yksi tytöistä muuttuu demoniksi, joka vie viattomia sieluja mukanaan. Tästä alkaa verinen kamppailu elämästä ja kuolemasta. Evil Dead oli Suomessa pitkään kielletty elokuva, ja se sai ensi-iltansa vasta 2003. Moni tuntee tämän elokuvan paremmin nimellä “Kauhun Riivaamat”.