Lost Boys

Lost Boys on uusi suomalainen dokumenttielokuva, josta on kohistu jo pitkään ennen sen teattereihin ilmestymistä. Lost Boys on ikään kuin jatko-osa kymmenen vuotta sitten ilmestyneelle Reindeer Spottingille. Reindeer Spotting kertoi rovaniemeläisten kaverusten huumeidenkäytöstä ja näytti muun muassa piikittämistä erittäin suoraan. Kyseinen elokuva saikin niin kritiikkiä kuin ylistystä. Sitä mainostettiin dokumenttina, jota olisi voitu käyttää kouluissa valistuselokuvana. Reindeer Spotting sai kuitenkin ikärajaksi K-18. Nuoret eivät siis päässeet katsomaan tosielämästä kertovaa dokumenttia kouluissa.

Myös Lost Boysille on asetettu ikärajaksi K-18. Dokumentti jatkaa periaatteessa siitä, mihin Reindeer Spotting jäi. Lost Boys ei sovi kevyeksi elokuvaviihteeksi, jota katsotaan yhdessä illalla sen jälkeen, kun ulkotyöt on tehty ja uudet pihakivet aseteltu pihaan nätisti. Se nimittäin kertoo siitä elämästä, jota kovinkaan moni meistä ei tule koskaan kokemaan, eikä edes näkemään. Lost Boys kuvaa jotakin sellaista, josta tavallisella kansalaisella ei ole hajuakaan. Reindeer Spottingin näki teattereissa yli 60 000 katsojaa, mikä on todella suuri määrä suomalaiselle dokumenttielokuvalle. Lost Boysin kohdalla voidaan odottaa vähintään samoja katsojamääriä, mutta ei olisi ihmekään, vaikka 60 000 katsojaa menisi rikki.

Dokumentin tarina

Lost Boysin on kuvannut Joonas Neuvonen, joka löytyy myös Reindeer Spottingin takaa. Ensimmäisesta dokumentista tuttu päähenkilö Jani on vapautunut vankilasta. Hän päättää juhlistaa vapautumistaan lähtemällä ulkomaille. Samaan matkaan lähtee kuvaaja Neuvonen sekä molempien miesten kaveri Antti. Nuoret miehet lähtevät Kaakkois-Aasiaan, Kambodzaan. Dokumentin alussa Jani toteaakin, kuinka kaikki on niin upeaa. Huumeita kuluu ja naiset vaihtuvat. Niin Jani kuin Antti tuntuvat nauttivan elämästään Aasiassa. Jani ehtii jopa rakastua kahteen kertaan ja suunnitella kihloja yhtä monesti. Kaikki ei kuitenkaan pääty hyvin, vaan Neuvonen palaa kotiin. Kolme miestä astui siis Kambodzan lentokoneeseen ja vain yksi heistä palasi takaisin.

Muutama kuukausi paluunsa jälkeen Neuvonen palaa takaisin Kambodzaan saatuaan kuulla kavereidensa olevan kadoksissa. Neuvosen saavuttua hänelle kerrotaan, että Antti on löydetty parkkihallista ja toimitettu sairaalaan. Antti on ollut huonossa kunnossa ja sekavan oloinen. Hän on myös aiheuttanut pelkoa paikallisissa ihmisissä. Sen sijaan Jani on löytynyt hirttäytyneenä – tai hirtettynä. Sähköjohdon varassa katosta roikkuvan Janin kohtalo on asia, jota selvitetään Lost Boys -dokumenttielokuvassa. Janin kohtalosta puhutaan rohkeasti dokumentissa ja ilmassa leijuvat sellaiset kysymykset, oliko Jani tapettu kenties kambodzalaisten toimesta. Liittyikö hänen kuolemaansa mahdollisesti nainen, jonka kanssa Jani oli suunnitellut jopa kihlautuvansa. Lost Boys antaa vastauksia näihin kysymyksiin ainakin jossakin määrin. Samaan aikaan se muistuttaa huumeiden vaaroista ja siitä, että ikuisiksi suunnitellut juhlat loppuvat joskus. Huumeidenkäyttöä ei siis tässäkään dokumentissa näytetä hyvässä valossa, vaan lähinnä valistavaan sävyyn. Sen vuoksi dokumenttia voikin suositella jokaiselle kansalaiselle ikärajat huomioiden.